Ensimmäisellä kerralla fasaani tuotiin n. 10 metrin päähän minusta kahdella tuumaustauolla höystettynä, joiden aikana fasaani laskettiin myös maahan.
Istutin tyhjänä minun luo tulleen Hildan paikoilleen viereeni. Hain itse fasaanin ja lähdin viemään sitä Villen luo.
Palasin paikoillaan nätisti pysyneen Hildan luo. Ja lähetin Hildan uuteen markkeeraukseen. Tällä kertaa fasaani tuli yhdellä tuumaustauolla ihan jalkoihin.
Kolmannella kerralla fasaani meni rikki... Se liukui Hildan suusta, jolloin hammas ilmeisesti viilsi kaulan auki. Hilda meinasi tästä innostua pistelemään kitaansa koko fasaanin, mutta toikin sen minulle ihan käteen asti!
Ohessa treeneistä räpsäistyt kuvat. Kallen kuvassa on vauhtia!
Harmi, ettei Hildalle voinut enää tehnä markkeerauksia, mutta uskallettiin kuitenkin Kallen antaa noutaa rikkinäinen fasaani kerran. Kalle kun ei yritä noutaa niitä ollenkaan itselleen eli syödä.
Treenattiin fasaanilla, koska halusin nähdä kehtaisiko Hildaa ilmoittaa fasaanijahtiin. En nyt oikein tiedä mitä näistä treeneistä pitäisi jahtia ajatellen miettiä. Tulihan fasaani perille asti tavalla tai toisella, mutta entäs jos se rupeaakin rikkomaan niitä siellä tahalleen?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!